Varas!

Kohta teen tuosta rukkaset! On nyt muutaman kerran käynyt ruokavarkaissa tuo otus! Lohi, katkaravut, possunliha (mitä ei täältä ihan joka päivä ostella) ja nyt viimeisimpänä pihvit! Tyhmä teki vain virheen ja tuli esittelemään saalistaan tänään. No, joutui time-out-roomiin. Helvetti!

Kavereita, kavereita, kavereita!

Nykyaan Jampalla on tapana tulla heti klo 5 herattelemaan meita. Kunhan on saanut minut ylos sangysta, han hyppaa paikalleni ja jaa maate paa tyynylla. Pikku hiljaa Jamppa on ruvennut oppimaan, etta varsinkin perjantaisin ei kannata kauheen kauaa maata, kun on jotain hauskaa tiedossa... Eli meripaiva!

Koira autoon ja eikun menoksi.

Ihan heti klo 5 jalkeen ei ole viela muita paikalla...

Pikku hiljaa niita muitakin rupeaa paikalle saapumaan.

Leikit alkakoon!

"Nyt on mun vuoro jahdata sua!"

Muutkin innostuivat...

Luova tauko.

Jossain kohtaa Jamppaa rupesi hirvittamaan aika tavalla, kun oli liian monta isoa koiraa yhta aikaa lahistolla. Jamppa on ihan ok isojen koirien kanssa, kunhan niita on vain max. 3 kerralla. Nyt niita oli lahemmaksi 10, niin johan siina rupesi pienta koiraa pelottamaan.

"Missa pallo? Missa pallo?"

Jamppa on selkeasti tottunut olemaan huomion keskipiste (kuka lie opettanut...?!). Nyt poika olikin ihmeissaan, kun boxeri-veljekset eivat olleet tippaakaan kiinnostunut Jampasta. Nama kaksi oli taysin pallon lumoissa ja vaikka Jamppa kuinka yritti herattaa huomiota (ja sita se todella yritti kaikin mahdollisin tavoin!), eivat olleet moksiskaan.

Nyt ollaan jo kotona ja Jamppa untenmailla...

Morjesta taas!

Onpas vierahtanyt aikaa, kun viimeksi olen tanne Jampan touhuista kirjoitellut. Tosin ei ole hirveasti ollut mitaan kirjoitettavaa, kun ei olla oltu kotonakaan. Jamppa oli 6 viikkoa hoidossa, kun me oltiin Etela-Afrikassa (josta pidan omaa blogia). Jampan hoitojakso oli mennyt hyvin ja iloisena tuli meita vastaan, kun haettiin poika kotiin. Pelkasin ihan tosissaan ettei se ressukka muista meita enaa...

No, eilen sain uuden kameran ja olen nyt koittanut tutustua tuohon laitteeseen. Ketapa muuta olen voinut kayttaa mallina kuin Jamppaa. Nyt seuraakin melkoinen kuvasarja ja tulette huomaamaan, mita mielta itse malli on...

Jamppa tyylilleen uskollisena vahtii omalta paikaltaan, mita naapurissa tapahtuu...

"Anna mun kaikki kestaa!"

"No okei, jos annat herkkuja..."

"Ma syon tan maton, jos et lopeta tota kuvaamista!"

"Joko riittais?!"

"Ai toit mut tanne rannalle ihan vaan ottaaksesi kuvia?! En varmaan kaanny vaikka kuinka huutelisit!"

"Huutele ihan vaan rauhassa..."

 

Nyt se on tehty!

Eilen Jamppa sitten menetti miehisyytensa kuten mieheni asian ilmaisee. Aamusta vein pojun lekurille ja sinne jai iloisin mielin. Itsellani herasi tassa kohtaa ensimmaisen kerran epailys, onko tama sittenkaan oikea ratkaisu.
Iltapaivasta soitin ja kyselin vointia. Leikkaus oli mennyt hyvin, mutta saataisiin koira kotiin vasta illalla, kun kovin on tokkurainen otus. Illalla haettiin ja olihan tuo vahan hellyyden kipea ja ehka kiukkuinenkin totterostaan. Vielakin tuo tottero aiheuttaa harmia ja tormailyja.

Voi Jamppa Jamppa, minka teit!

Nyt on laitettu viestia elukkatohtorille ja toivonmukaan tuon elukan pallit saa piakkoin kyytia! Viikonlopun aikana tuosta sisasiistista kulkurista tuli joka paikkaan kusija. Enaa ei ole mieskaan pallienleikkuuta vastaan...

Elukkatohtorin vastausta odotellessa.

Koiratreffit

Viime viikolla oltiin ensimmaisen kerran ja silloin oltiin vain puolisentuntia, kun Jamppaa rupesi pelottamaan niin mahdottomasti. Liian monta ja liian isoja koiria. Tana aamusta lahdettiin uusintareissulle. Ajateltiin, jos tunnin verran saataisiin sita juoksemaan siella. No, vierahti puolitoistatuntia...

Siella niita kavereita olisi...

Oli isoja ja pienia koiria. 

Yhdelta vahan vahvemmalta tyttokoiralta Jamppa sai kunnolla koniinsa. Silla tytolla oli vahan rajummat leikit... Meidan Jamppa se antautui heti.

Vedessa nailla kuumuuksilla leikkiminen on parasta!

Kaverukset

Jamppa ei ymmarra pallon noutamisien peraan.

Taalta tullaan!

Ensi viikolla taas mennaan!

Koirakahvila!

Nyt se on totta! Qatariin aukaistiin pari kuukautta sitten ensimmainen lemmikkiystavallinen kahvila. Tanaan menimme sitten tutustumaan kyseiseen paikkaan. Naapurin rouva lahti mukaan arvioimaan taman paikan.

Kahvilan portti nimikylttineen.

Tilasimme listalta Frozen Monkeyt, jotka enemmankin oli kaakaon makuisia kuin kahvia, vaikka kahvia halusimme. Hyvaa tosin oli, mutta se kahvinmaku ikaankuin puuttui. Ulkoterassilla oli ihan miellyttava istuksia aamutuimaan. Jamppa tosin yritti epatoivoisesti paeta sisalle. Sisakoira kun on, niin eihan se ymmarra miksi ulkona pitaisi olla...

Naita varjoisia paikkoja oli useampikin ja niissa muissa oli ihan tuolit ja poydatkin.

Talla kertaa ei muita koiria ollut paikalla, joten joimme kahvit ja lahdimme. Jamppa ei selkeasti ymmartanyt taman paikan paalle.

"Hajuista paatellen taalla on ollut muita koiria..."

Torstaina uudelleen mennaan tuonne ja silloin toivonmukaan on muitakin koiria paikalla. Nain on ainakin sovittu meidan koirallisten fb-sivustolla...

Jampan uudet lelut

Ostettiin Jampalle uusia leluja ja muita tykotarpeita. Dog trainer suositteli mm. Kong-lelua ja uutta kaulapantaa. Samalla hankittiin kampa ja possumatto. Possumatosta tulikin ihan uusi lempilelu. Sita riepotellaan nyt koko ajan.

Kongin sisaan tungin kaikkien koirien herkkumossoa. Banaani-jogurtti-peanut butter -mossoa, jota niin jossain mainostettiin herkkuna! No, eipa kelvannut meidan elitisti kulkukoiralle! Haistoi ja lahti. Se siita herkusta. Nyt mulla on yksi Kong taynna tuota ihanaa herkkua. Millahan sen kaivelen pois...

Jampan viikonloppuloma

Miehellani sattui olemaan viime torstaina koulutuspaiva Dubaissa ja paatettiin sitten, etta on tilaisuus laittaa Jamppa kesan hoitopaikkaan tutustumaan. Vein tyypin keskiviikkona aamupaivasta ja hain sunnuntaina takaisin kotiin.

Jo heti keskiviikkoaamuna Jamppa oli levoton ja itkeskeli. Ilmeisesti itse olin samanlainen ja Jamppa reagoi omaan kaytokseeni. Tamahan oli ensimmainen kerta, kun olin erossa tyypista.

Hoitopaikassa Jampalle tehtiin terveystarkastus ja sai punkkiaineen niskaansa seka punkkipannan. Sen jalkeen siirryimme ylakertaan jossa hakit sijaitsevat. Huoneessa oli kolmen koiran paikat. Yksi huonekavereista hieman arisi Jampalle, mutta viikonloppu oli mennyt hyvin naiden kaikkien kanssa.

Sunnuntaina Jamppa tuli iloisesti hakista tervehtimaan, mutta rapsutusten jalkeen paineli takaisin hakkiinsa. Suostuttelun jalkeen saatiin koira pihalle, jossa taas kaantyi takaisin hoitopaikkaan. Tassa vaiheessa en pystynyt muuta kuin nauramaan tuolle otukselle.

Kotona mulla on nyt ollut melkoinen takiainen kimpussa.

Oletan nyt, etta kesan 6 viikon hoitojakso menee ihan hyvin tuolla. Luottavaisin mielin...

Koiran koulutusta

Perjantaina saatiin vihdoin ja viimein kouluttajan kanssa aikataulut sopimaan. Pari tuntia meni ihan siivilla ja saatiin todella hyvia vinkkeja. Jamppa ei mikaan ongelmakoira ole, mutta halusin ammattilaiselta ikaan kuin varmistuksen, etta ollaan oikeilla jaljilla. Kenkien syonti on se Jampan heikkous, mutta nyt siihenkin pitaisi tulla muutos. Kaikki tietty riippuu omasta viitseliaisyydesta.

Jamppa kulkee nyt koysi kaulassaan muutaman viikon ja jaahyhuone toivottavasti jaa pienelle kaytolle. Noin kuukauden kuluttua voidaan ruveta sitten opettelemaan irrallaan kulkemista yms.

Kesa on tulossa...

Lampotilat on parin viime paivan aikana noussut lahemmaksi +40. Hiekka ja asfaltti rupee olemaan melko kuumia. Paatettiin ostaa Jampalle tossut jottei anturat pala varsinkin kesan aikaan, kun lammot nousee yli +50.

Aamulenkilla. Viela ilman tossuja.

"Ei voi olla totta! Mitahan naa viela keksii...?"

"Mitka naa on?? Kuinka nailla pitaisi kavella?? APUA!!!!!"

APUA!

No niin, kuherruskuukausi ohitse Jampan kanssa.

Silloin, kun Jamppa tuli taloon, olin aika pohjalla suruni ja aviokriisimme vuoksi. Niinpa olin Jampan kanssa 24/7. Mentiin joka paikkaan yhdessa ja tehtiin kaikkea yhdessa. En yksinkertaisesti pystynyt menemaan minnekaan ilman koiraa. Terapeuttimme nimesikin Jampan terapiakoiraksi.

Nyt olen paassyt kuntoon ja suruaika paattynyt. Tama myos tarkoittaa sita, etta paasen liikenteeseen ilman Jamppaa. Olen palannut takaisin golfin pariin ja muihinkin normirutiineihin. Jamppa joutuu siis valilla olemaan ilman minua ja valilla yksinaankin. Tasta onkin nyt seurannut ongelmia. Tullessani kotiin saan kerailla kenkia ja valilla jopa vaatteitanikin ympari huushollia. Jamppa myos on oppinut, etta tietyt laukut liittyy tiettyihin menoihin ja niita kuljetellaan ympariinsa mielenosoituksellisesti.

Kysymys kuuluukin, miten saan tuon loppumaan??

Zekreetissa

Kaytiin aamupaivasta Zekreetissa katsomassa windsurffaajia (vai mika lie on oikea termi noille...). Tuolla myos Jamppa sai olla vapaana. Pienta tottelemattomuutta oli havaittavissa.

Ylpea pallonnoutaja.

Taustalla niita windsurfaajia.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Onko meilla koira vai pupu?!

Vapaana olo on vain I-H-A-N-A-A!

Jamppaa ei pahemmin nuo harrastelijat kiinnostanut.

Talla kertaa Jamppa jopa viihtyi vedessa!

Ja kuivattelemaan.

Jouduttiin komentamaan ja sitten oli pienta mokottamista.

Ja lopuksi kenguruloikka!