Lekurireissu

Nyt on poika saanut tehosterokotteet ja matolaakitys aloitettu. Ennen pistoksia poika punnittiin ja painoa oli tullut reippaat pari kiloa kuukauden aikana. Herkkupaloilla lekuri sai uuden ystavan tasta meidankin hauvavauvasta.

Meillehan oltiin koiraa hakiessa kerrottu pojan olevan n. 5-6 kuukautinen. No, tanaan tasta pojasta tuli 4 kuukautinen. Nahtavaksi jaa kuinka hurjan iso Jampasta loppujen lopuksi tuleekaan.

Sain myos muutamat hyvat koulutusohjeet. Se ulosmeno on meilla edelleen vaikeeta. Nyt pitaa alkaa antamaan herkkupala kynnyksen ylityksesta ja toinen autoon paasysta. Tuo autoon paasysta palkitseminen tuottaa ongelmia, kun Jamppa ei syo autossa... Katsotaan kuinka kauan menee, jotta Jamppa tajuaa ulosmenemisen hienouden.

Samoin sain ohjeistusta tuohon haukkumiseen/itkemiseen. Tein sen klassisen virheen, rohkaistakseni Jamppaa, silittelin sita. Lekuri neuvoi napauttamaan kevyesti takalistoon ja kaantamaan Jampan pois. Onneksi tuo ei hauku muuten kuin toisia koiria nahdessaan ja moskeijoiden Rukouskutsut kuullessaan.

Etta tallainen aamupaiva Jampalla takana. Nyt sitten nukkua tohottaa keittion lattialla.

Rankkoja naa lekurikaynnit

Terapiakoira

"Jos ma pistan kuononi piiloon, niin tuo nainen ei varmaan mua veteen pakota."

"Pitaa tassa vahtia tuota ihmeellista nestetta mika lahestyy mua todella uhkaavasti."

"Perkele!"

...yksi kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa...

Etsi kuvasta koira.

"Juoksen sut kumoon, jos et sitten enaa toiste toisi mua tanne."

Hiekkalaatikon Kuningas Jamppa 

"En varmaan lahde!?!"

"Miksi kaikilla ihmisilla ei ole pitkia hiuksia...??"

Pentu!

Vihdoinkin meidan Jampasta on loytynyt se pennuille ominainen leikkimielisyys! Olin jo hieman huolissani, etta mika tuota poikaa vaivaa, kun ei leiki lainkaan. No nyt on allekirjoittaneen kadet ruvilla ja naarmuilla...

Kylla talla pojalla ainakin leluja piisaa.

Leluja on ostettu, saatu ja varastettu. Parhaimmat on tietty ne varastetut... Neidin vanhat pehmolelut on saanut kyytia taman kolmen viikon aikana minka tuo poitsu on ollut meilla. Erityisesti tyo lila Barney on The Best!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Ollaan myos taisteltu tuon syomisen kanssa. Tama entinen katukoirahan rakastaa tunkioita ja nuo kuivapapanat eivat oikein kelpaa. Niinpa yhtena aamuna puolisoni oli sitten piilotellut nakkeja nappien sekaan. Kuinkas sitten kavikaan... Nakit meni muttei nappulat.

Missa ne ihanat nakin kappaleet oikein on?!

Tanaan (17.2.) loysin vihdoinkin apua meidan ulkoilutusongelmiin. Qatarista loytyi kuin loytyikin Doha Dog Services, joka ryntaa apuun ongelmatapauksissa! Jos nyt vihdoinkin saataisiin noista ulkoilutustilanteista iloisempia hetkia.

Perse edella puuhun - vai miten se nyt menikaan...

Pearl

Tanaan kavimmekin ulkoilemassa vihreemmilla mailla eli Pearlissa. Siella joutuu myos kohtaamaan melko paljon muita koiria ja niin tallakin kertaa (tama oli siis jo kolmas kerta tuolla). Pelottavia pikkukoiria joita pitikin sitten pakoilla allekirjoittaneen jalkojen takana.

Ihanan vihreeta!

Valilla tai siis aika tiuhaan piti pysahdella makoilemaan vihreille kohdille. Oli ilmeisesti viileita kohtia, kun oli juuri kasteltuja. Onneksi tuli herkkupaloja mukaan jotta sai tyypin jalleen liikenteeseen.

On taa vahan kivempaa maastoa kuin meidan lahi aavikot...

Hurjan pitkan kavelylenkin (suurin aika meni kylla makoiluun) jalkeen mentiinkin naapurille kahvitteleen. Toivottavasti sielta ei loytynyt mitaan yllareita, kun meidan hurja petomme oli pissaamatta lahes koko paivan...? Iltapaivasta sitten kiireen vilkkaa kotio lapsia vastaan, jotka olikin sitten ennattaneet ennen meita kotiin.

Saku Sammakko kosiomatkallaan...

Loppupaiva onkin taas mennyt lenkkeillessa, rukouskutsuja pelatessa, syodessa ja nukkuessa.

VETTA! APUA, AUTTAKAA!

Jamppa saapui taloon!

Pari viikkoa sitten olin etsimassa meidan perheelle uutta jasenta. Oltiin harkittu mahdollisimman pienta otusta. Se tiedettiin, etta otuksen pitaisi olla koira, rodusta emme olleet ihan varmoja. Yhtena keskiviikkona, kun puolisoni oli viela tyomatkalla, huutelin fb:n puolella. No, sieltahan hyvin nopeasti loytyikin yksi varteenotettava yksilo. Sovin seuraavalle paivalle kaynnin, tutustumaan tahan tyyppiin.

Sano talle sitten ei...

Jotenkin siina sitten vain kavi niin, etta tuo otus tulikin mukaani tutustumiskaynnille viikonlopun ajaksi. Tyyppi oli ujo ja ei hirveasti ottanut kehenkaan meista kontaktia. Erityisesti perheen miespuoliset olivat todella pelottavia.

Omi sitten itselleen sohvan.

Viikonlopun aikana tehtiin sitten paatos, jotta tyyppi saa jaada meille. Ryhdyttiin miettimaan nimea. Fb:n kautta tamankin jarjestyi eli yksi kavereistani heitti ilmoille, etta tyyppi nayttaa ihan Jampalle. Niinhan tuo naytti ja niin jai nimi tyypille. Nyt parin viikon hokemisen jalkeen tyyppikin alkaa uskoa nimeaan - mutta vain niin tahtoessaan.

Vesi, hiekka ja iloinen Jamppa!

Parin viikon aikana on ehditty jo tekemaan ja vaikka mita. Autoon on jo totuttu, kun on pakko. Lenkille lahto Qatarissa ei aina ole ihan helpoin homma. Pesuhommiinkin on totuttu ja niita on jo ollut useita. Suihku ei ole se paras mahdollinen vaihtoehto, mutta puutarhaletku on ehdottomasti helpoin (varsinkin muutaman nakkipalan kera). Istumaan on opittu kaskysta. Ei -sana on myos jo mennyt jakeluun ja sita kaytetaan talla hetkella aika paljon.

Vapaana juoksentelu on parasta!

Ulkoilutus hihnassa menee ihan hyvin, tyyppi vaan tykkaa tarkistella selustaansa melko usein. Vapaana juoksentelu olisi ehdottomasti mukavinta, mutta silloin lahtee maasta kaikki irtoava suihin ja taallahan sita "syotavaa" olisi. Jamppahan on elanyt ensimmaiset puolivuotta kulkukoirana ja siten tottunut syomaan pelkkia tahteita yms. mita nyt vain sattuu loytamaan.

Vetta kuluu nailla keleilla, eika viela ole edes kesa!

Nyt taytyy lahtea taas Jamppa houkuttelemaan pihalle puskapissille. Jatkamme jorinoita taas toisella kertaa.